AJATUKSEN VIRTAUSTA

--YHTEISÖ--

Kun kävelin sisälle, ei minua tervehditty. Istuin penkissä, kuuntelin. Minulle kerrottiin jotain, mutta minua ei lohdutettu. Minua ei syytetty, mutta minulle uskoteltiin, " Hyvin teit kun tulit "

-En usko niin, ajattelen... En uskaltaisi sanoa sitä ääneen.

Minua katseltiin, alussa välissä ja jälkeeni...

katseet olivat halpojaa, lähes ilmaisia.

Vaan minulle ne maksoivat...

Minä kiusaannuin siitä...

Tilanteesta jossa olen yksin, niin yksin väki-paljouden keskellä.

--MAAILMA--
Totuuttakaan ei kuunneltu.
Ei uskottu, ei toivottu, ei rakastaa muistettu.

(miksi?)

--MINÄ--

En.
En minä jaksanut.

Valinta oli minun
Lähtöni jälkeen, huuteletko perääni?
Mutta silloin kun olin läsnä minua ei ollutkaan...
Vai oliko...

Oliko silläkään merkitystä.

Lähimmäisen rakkaus:
kuka sitä omistaa,
kuka jakaa...
Kenellä on oikeudet arvioida sitä.
Onko minulla lähimmäinen, niin väitetään. En tiedä uskonko siihen tarinaan.

Kun:

Olen yksin.
Olen syrjitty.
Olen vähätelty

Olen kiusattu.
Olen Heikko.
Olen Arka.

Olen tahrattu
Olen väärennelty
Olen juoruttu

--VALINTA--

Minä olen.
Minä olen.

Polkuni haarassa.

kylmä tuuli ravistelee syksyistä varjoa, jonka sateinen taivas ja kalpea kuu, kalpealla valollaan alas valuu...

Hetki. Se on läsnä.

Piru ja Taivaan Enkeli taistelevat...
Elämän hinnasta ja kuoleman lunnaista.

Sieluni ei ole lahjatavaraa... Sen kuoret eivät ole avattavissa ensimmäisten kutsuvieraiden sitä vaatiessa. Nyörit joilla asiani kiinni olen sitonut, eivät ole kippuranarua. Sinettiä en ole löytänyt muutenkaan. En koko paketista.

Minä olen.
Minä olen.

Polkuni haarassa.

Astuako pimeille varjoille?
Vaiko lahonneelle sillalle?

Hetki. Se on läsnä.

Piru ja Taivaan Enkeli taistelevat...
Elämän hinnasta ja kuoleman lunnaista.

--MISSÄ APU--

Löytyykö armoa, mitä on luvattu.
Rakkautta minkä pitäisi olla suurin.
Löytyykö Varjelusta ja johdatusta.
Löytyykö lähimmäisiä joiden luvataan olla läsnä?
Löytyykö elämästäni muuta, kuin kuolevan huuto?
Tai kärsimyksen kappeli, orjantappura-kruunu ja marttyyri-kuolema.

--MUUTOS--

Olen vain tahra. Jonka haluaisin puhdistuvan. Häviävän.

Olen se yhteiskunnan-häpeäpilkku... se ongelma-jäte, josta maksetaan kovempi hinta, lajitteluun vietäessä...

Mutta en minä minnekkään häviä... Ei ongelma-jäte koskaan poistu, se vain kierrätetään,
aina,
kunnes se on taas läsnä...