Kuvitelkaa Kroatian kesäilta
Karavaanimme kurvaa alas kaupunkiin huokailevan Adrianmeren sykkyyn
Satamabulevardil naisil nii vähän päällä ku pystyy
Samppanjaa, aalto kuohuu kristallivaahtokylpyy
Enkelten tiennäyttäjä sytyttelee ensimmäistä taivaan katulyhtyy
Ne yksissä tuumin laskeutuu antautumaan kiusauksellensa
Hiki suolainen parfyymi pyhä vesi kirkonkellot antaa siunauksensa
Jäistä kaivetaa granaattiomenoita ne tihkuu mehuu
Osterit raottuu limaisina mettänsä heruu
Oi sääli meitä kulkijapoika kiimaisia merenneitoja ku jäi nuottaan
Voisiks Unkarin viinii nassakasta janoiselle juottaa
Tää on vanhaa piraattiseutuu ja vaa rosvoihin voi aina luottaa
Sitä hunajaisempaa ku tietää: lokit vie aamulla luotaan
Kerran vaa eletää, tuu, ja yhessä yössä yhessä yheksän kertaa kuollaan
Kääpiöhaudankaivaja hamhammailee mun pöydän viereen, tönäisee kyynärpäällä virnistäen ja sanoo:
Anna mies mennä
Mä oon toki kaljalla, mut uppoudun Homerokseen ja vastaan:
Emmä
Antakaa ku selitän
Kerjäläinen palavan kartanon ovella kääntyy ja kysyy miksi
Nii vaa siks et oon aina halunnu päättää itse
Käsiin ku putoo runsaudensarvi
Kulmat kurttuu, otsalla runsauden arpi
En haluu sitä mitä ei tarvii pyytää
Enkä pyydä mitää koska vastalahjaks sais antaa nokareen ylpeyttää
Jumalat, näytänks muka siltä et tarvisin heidän hyvää hyvyyttään
Katos ku kättä johon tarttuu ei voi enää mistää syyttää
Onneks pois on helppo mennä
Lentokentäl kukaa ei tiiä et mul on aina sama vaateparsi
Tunnistaa vaa siit et otsal runsauden arpi
Poika joka elää, tai ainaki puoliks
Papukaija, joka toistaa kaikki kuulemansa huolet
Omista sulistaan teki metsästäjälle nuolen
Kaivaa vaa ku se ei ammu
Umpisuolensolmuks kiristyy omat ja muiden kohtalonsäkeet
Mulla on kaikki hyvin, mut mitä jos kaikki sen näkee?
Halusin olla Sisyfus
Pallo vaa karkas alamäkee
Ku ei oo kokolihaa, Kain tarjoo omiaan
Liian kuiva vuodatusuhriks, väkisinmaattuu eskatologiaa
Mutku ne vaikuttaa nii onnellisilta, ketkä saa kärsii
Myrskyn silmässä teurastaa härkii
Kaltoinkohdellut pitää yhtä
Helppo elämä, se se vasta on tylsää
Voiko poutapilvien hyväilyissä vahvaksi kasvaa
Anna ukonilma, tuo sumut raskaat
Älä paista mulle kaslerii, älä kestitse kehuil
Lyö mut sen sijaan kuraan, tarjoo eläinten rehui
Mut jos alttarilla epäröi, hetkeäkään
Äläs nyt
Vastahan me alettii, mennää loppuu asti
Vähän yritystä tohon kullervolarppii
Pyytämäl pääsee seuraavas elämäs kärpästen kastii
Tarpeeks ku kerjää, kyl saa arpii
Kerta haluut tuskaa nii hiero silmiis kuumaa tuhkaa
Mitä sä pukeudut mustaan, älä laita päälles mitään, pukeudu multaan
Ala toteuttaa sitä romantisoimaas itsemurhaa
Sittenhän oisit erityisen kehittyny
Vai oliks marttyyrimatineas vaan käymäs, nukketeatteris esiintyny
Jos istuisin kivetykselle ja merkkaisin ottaan: saa ottaa
Auliisti kovaosaiset vaihtaisivat paitansa kanssani
Sokea veisi silmäni, sairas maksani ja rampa jalkani
Sokkona ja raajatonna katuojassa makaisin
Anoisin paluuta, mutteihän kukaan anna mitään takaisin
Ne tietää paremmin
Joten jos alttarilla epäröit, hetkeäkää
Ota helmet vitriinistä ja juokse
Kuunvaloon alas kaupunkiin nuorten luokse
Ketkä ei häpeile nektarista tahmeita tassuja
Keksi heille kaskuja, kevennä mikä painaa taskuja
Ehdit vielä oikeesti rakastua
Ehdit maksaa laskuja, ehdit kyynelistä kastua
Ehdit lopullisuuden vääjäämättömyyteen pakahtua
Älä pelkää, saat nähdä kuinka vuodet vuotaa kuiviin
Kuinka käy toteen kauheimmat kohtalot miesmuistiin
Pääset osille pitkäperjantain passiosta
Luota siihen että saat vielä kuunnella jotain kaunista päivää tyynynalusradiosta
Ku pihviä on tarjolla niin pure
Ku viini virtaa nii ota, ja toiseenki kurkkuu, ehit aamulla suree
Muurin yli roikkuu rypäleet
Ota, ja anna kans niille ku ei oo koskaa elämässään hypänneet
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
