Yritän kerätä mieleni palasia
hajalleen levinneitä,
lattialle pudonneita.
Yritän pitää käsissäni
ylitsevuotavia tunteita
kuin astiaa,
joka valuu vettä vaan
ylitse, ylitse äyräiden.
Pidän kädessä vaatetta,
liian suurta lakanaa.
Kun toisesta päästä kiinni saan,
niin toinen kulma valahtaa
pois sylistäni, käsistäni.
En enää kiinni saa.
Ne juoksevat karkuun
kuin lumihiutaleet,
joita yritän suuhuni napata.
Ovat muistoni, tunteeni,
ajatukseni,
levällään kaikki
kuin vedessä kelluvat terälehdet
toisistaan irrallaan
pyörivät, törmäilevät.
Enkä mistään saa otetta
kun kosketan
ne poksahtavat
kuin saippuakuplat
ja käteen jää
vain hento tuoksu
ei mitään todellista.
Selite:
Joskus on mielessä niin paljon, ettei oikein saa mistään ajatuksesta kiinni.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit