Ce n'est pas la vie

Auktoriteetti happani.
Etulinjat ovat alennuksessa, takapenkkiläiset murroksessa.
Mummotunnelin kiimaiset päärynäleivokset
ja Espanjasta tuodut härät
                        juoksevat toisiaan karkuun.

Liikkeestä tulee uusi lääke siellä
missä punaiset viitat liikkuvat sihisten ees ja taas.

Täällä kukaan ei ole olemassa
              sillä tapaa kuin sen käsitämme.
Lapset eivät säikähdä kynnyksille jättämäänsä kipua.
Mies on avuton kuin kivijalka, maailman synkin palapeli.
Nainen on naiselle
vain nainen,

pelkkää sutta suden perään.

Eikä mikään maalitolppa ole muuta kuin hilloa vailla.
Näin pitkälle päästyämme
                  peruutamme eteenpäin.
Odotamme supernovaa
ja messiaita, jotka jäätyvät ikkunoihimme kiinni.

Niiden huolia kuuntelevat
verkon perukoilla
enää vain rei'istä kuluneimmat.