(P)ole(e)minen - eli miksi kirjoitan niin kuin kirjoitan

Joskus luin kirjoittamisoppaasta, että kirjoittamisen suurin este on ajattelu. Eli kaiketi tekstin pitäisi tulla sydämestä ilman liiallista yliajattelua. Siinä on varmasti oma totuutensa, mutta mahdotonta toisaalta on olla ajattelemattakin. Vai onko? Pitääpä ajatella sitä. Joka tapauksessa etenkin tämä maa kaipaa erilaista ajattelua, Suomi on mahdottoman tasapäistävä ja tasapaksu maa. Näin ollen ajatuksen/runonjuoksun moninaisuus on ainoastaan hyve, näin pitää ollakin. 

Onneksi runoja voi kirjoittaa = "juosta" monella tapaa eikä ole olemassa yhtä tai oikeaa tapaa kirjoittaa (eikä myöskään lukea). Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa tapa ajatella ja käsitellä asioita. Se on vain rikkautta.