(P)ole(e)minen - eli miksi kirjoitan niin kuin kirjoitan

Joskus luin kirjoittamisoppaasta, että kirjoittamisen suurin este on ajattelu. Eli kaiketi tekstin pitäisi tulla sydämestä ilman liiallista yliajattelua. Siinä on varmasti oma totuutensa, mutta mahdotonta toisaalta on olla ajattelemattakin. Vai onko? Pitääpä ajatella sitä. Joka tapauksessa etenkin tämä maa kaipaa erilaista ajattelua, Suomi on mahdottoman tasapäistävä ja tasapaksu maa. Näin ollen ajatuksen/runonjuoksun moninaisuus on ainoastaan hyve, näin pitää ollakin. 

Myös runomaailmassa erilaisuus on rikkautta ja jokaisella vapaus kirjoittaa juuri sillä tavalla kuin haluaa. Näin ajattelen. Poleeminen tapa kirjoittaa voi parhaimmillaan haastaa ja ravistella juuri sopivalla tavalla perinteisiä näkökulmia ja avata lukijallekin uusia tapoja ajatella asioita.