Tornin juurella saturaation oikkuja;
värikoodattu kukkapenkki vääntelehtii lounaistuulessa.
Viimeiset lehdet takertuvat hengästyneinä
luunvalkeisiin maljoihin.
Huomaamatta molekyylien tanssi märkii haudaksi,
alati syveneväksi aika-avaruusjatkumoksi.
Ajattelen siellä lakkaamatta sinua;
koiran vesikauhuista päätä, skorpionin pistintä,
käärmemäistä penistä.
Kallosi irvistää ihoni alta kuin sankka havumetsä.
En tunnista, mikä on hyväilyä
mikä lyömistä.
Olen juonut liikaa, niellyt hajoavaa mieltä,
valvonut,
syönyt mustaa paperia, pystysuoraa
nousevaa graniittiseinämää.
Keitettyjen aivojen tuoksu huumaa.
koiran vesikauhuista päätä, skorpionin pistintä,
käärmemäistä penistä.
Kallosi irvistää ihoni alta kuin sankka havumetsä.
En tunnista, mikä on hyväilyä
mikä lyömistä.
Olen juonut liikaa, niellyt hajoavaa mieltä,
valvonut,
syönyt mustaa paperia, pystysuoraa
nousevaa graniittiseinämää.
Keitettyjen aivojen tuoksu huumaa.
Aikapoimun katarsiksessa
teen tilaa,
kunniaa yksinäiselle huudolle,
kirskuvalle äänivallille, kakofonialle,
parantajalle niin ylhäällä kuin myös alhaalla.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut