Valo uinuu kvinttejä tihkuvan lehvästön läpi.
Tunnen
kuinka meri istuu minussa kärsimättömänä.
Luonto
on kattanut pöydän siipiään availeville perhosille.
Kaikki täydessä priimissä yhtä aikaa.
Maljakossa
kuivunut istukka huojuu luopumisen tuskaa.
Suomuinen nahkani lepää muuttolintujen
kuorman alla.
Luumut lakkaavat ujostelemasta
ja alkavat hyppiä alas
olemassaolon haurasta kuorta vasten.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut