23. elokuuta

Voi miten kaunis ja jotenkin paljas. Tämä jos joku tulee lähelle. Haudalla käynnissä usein tärkeintä on, että muistelee ja ajattelee jo menneitä rakkaita. Runosikin osoittaa, että se onnistuu myös sateella. Uskon, että he ymmärtäisivät, jos näyttäytyy vasta auringon kanssa yhtä aikaa. 

Värjäsin eilen hiukseni punertaviksi, että näkisin peilissä edes vilauksen mummostani. Välillä jos annan katseeni tarpeeksi harhailla pois kasvoistani, saatan nähdä hänet. Sellaisina hetkinä tulee maailman kaunein olo.

Tämä runo koskettaa lähes kyyneliin, harva siinä onnistuu. 

Ihana. Rehellinen ja kaunis.

Ihanan sydäntä särkeviä syitä viihtyä eksyksissä, voisin kuvitella kompastuvani sateenvarjoon juuri kun lakkaa satamasta... : )))

Tyylikästä ja taidokasta! Runoilija ei selittele liikaa, vaan antaa lukijalle aavistuksia, jakaa tunneilmastoa muidenkin koettavaksi.
Ja tämä lopetus! Saa kylmät väreet aikaan positiivisella ja koskettavalla tavalla.