Rakkauteni kannoilla
hiipi varjon lailla
joku, jota luulin korkojeni kulumaksi.
Tuona sumuisena hetkenä
aavistin että kohta joko paistaa
tai rytisee taivaan täydeltä
ja kaikesta huolimatta
vaihdoin kumisaappaani lipposiin.
Liekö sitten askelteni kolkuttava koputus,
kun havahdus tuli viime hetkeen.
Pian meillä on jalat
samassa saapikkaassa rakas!
Selite:
huomenna on suuri päivä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Oon niin kade sulle.. koska on mun vuoro? :DD
Runosi on ihana ja vieläpä ihanasta aiheesta. ja wou, et tehnyt siitä siirapista vaan elämän makuisen loisto teoksen.
Loistavaa, loistavaa symboliikkaa!
Onnellisuus suorastaan pursuaa runostasi!
Sivut