Hajanaiset osat liitettynä oikeaan hetkeen
loi osakseni aikanaan jotain sellaista
jonka joku katkera näki
kultana ja kunniana.
Näillä sanoin kasvoi kitukasvuisellekkin karahkalle
luvattoman leveä varjo
jonka varjoon pipertyi
kappale kauneinta kärsimään.
Vaikka en minä sitä ateriaa kattanut
enkä veitsiä teroittanut poskiasi vasten
kuulin ennalta jo jälkiruoan laadun
ja että maistaisin piakkoin omaa painajaistani
vuosien takaisista
marsipaanipossuista.
Annan niin mieluusti valokeilan sinulle sisko,
en minä loisteesta ole koskaan välittänyt.
Mutta sanompahan vain
että tällä kertaa varjot kasvoillesi
tulevat navan ja leuan välistä.
Selite:
niin vain meni.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi