No olikos se nyt kumma,
jotta pienen tytön hento mieli saatin varsin hajalle
ihan pienellä kujeella vain,
missä lukittuna oli makkarin oven lisäksi
todistajien sinetöidyt huulet.
Ja aivan satavarmasti tehtiin töitä sen eteen,
miten mielipahan paholaiset saataisiin ulos nurkistaan.
Sullotettua kauniiseen peltipurkkiinsa
jonka äiti voisi takan reunalle laittaa,
koristeeksi suvun voimasta, you know?
Risteäville käsille oli naurettavan helppo
laskea irti kultaiset lampaat,
ja kertoa niistä haarukkamurha-unista,
joista mukamas painajaisia näin.
Sotaani soiteltiin useilla kielillä.
Valuin sukuni suojiin.
Oman varteni kieroontumisellani,
kostin omat nöyryytykseni.
Mutta kukaan ei ollut näkemässä,
enkä usko, että ketään edes kiinnostaisi.
Selite:
puran pois menneitä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Hieno on runo. Kuulostat lahjakkaalta.
Samalla aikaa hirvittävän keveä ja kammottavan painava. Vaikuttavaa.
Iiihana, siis niin ihana, olet selvästikin lahjakas, jatka samaa rataa! :)
Hieno on runo. Kuulostat lahjakkaalta.
Samalla aikaa hirvittävän keveä ja kammottavan painava. Vaikuttavaa.
Iiihana, siis niin ihana, olet selvästikin lahjakas, jatka samaa rataa! :)
Sivut