Niin kuin vene
auringon laskiessa hiljaa lipuu
saarten väliseen tyyneen varjoon
kotilaituria lähestyessään
tai palatessamme yölliseltä soutelulta järvellä
ja liian lähellä sytytetty lyhty valaisee kasvot
tai jokin valaisee jotain
mutta tekee sokeaksi karikoille
ja rannalta loistava lempeä valo
näyttää tietä kotiin,
on niin monenlaista valoa, rakkaani
On monia tapoja katsoa
ja kuinka syvässä istuukaan
meissä taipumus sanoa oikeaksi omaa
vain siksi koska se on oma
niin kuin vene auringon laskiessa lipuu
ja totuus lipuu niin kuin valo meihin
antaessamme todellisuudelle luvan
olla minusta riippumatta
olla se mitä on
ja viis siitä mikä on minun tapani
todellisuudessa olen se joka olen todellisuudessa
Hänen armossaan avartuen
valo kirkkaana paljastaa väylän
jättämättä kasvojakaan paljastamatta
eikä eteneminen ole suorittamista
vaan turvallista luottamusta
iloa ja toivoa
olla nähtynä ja läpikotaisin tunnettuna
ja sellaisena
uskaltaa nähdä, nähdä ja tuntea
elämäänsä kieltämättä
sulkematta silmiä karikoille
ja joskus niin kipeälle vastuullisuudelle
Laulamme iltahämärässä
ja yön tihentyessä lähestyessämme kotirantaa
tulvillaan kiitollisuutta laulamme
täyteläistä onnea
Yöllä vähän ennen neljää 18 05 22, viimeistelty aamulla
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit