Lahjaksi saatu todellisuus
olet Jeesus ristillä
et niin kuin olit joskus
kun sinua ei ollut minulle
kun olit uskontoihin kuuluvaa kusetusta
vihoviimeinen vaihtoehto
jos totuus olisi ollut minun vapaasti valittavissa
tuskin olisit kuulunut edes vaihtoehtoihin
etkä sitten kuulunutkaan
kun rukoilin - en osannut sitä sanoa
rukoukseksi, todellisuuden edessä sydämeni
oli vain niin kaipaava ja äkkiä avoin:
jos on jotain mikä on minusta riippumatonta
jotain mikä ei ole vain tunnetta
jotain mitä voidaan sanoa perimmäiseksi totuudeksi
sen tahdon löytää
antautua sen löydettäväksi
katsomatta siihen miellyttääkö se minua tai ei
millään ei ole merkitystä sen rinnalla
ja niin todellisuus tuli minuun
sinä tulit minulle todellisuudeksi
ja mikä ei ollut edes vaihtoehto
muuttuikin elinehdoksi
kun sinä Jeesus muutuit
tulit rakentamastani kuvasta
kokonaan toisenlaiseksi
astuit sinulle muotoilemistani raameista
ja näytit olevasi jotain niin erilaista
todellisesti ristillä
todellisesti ylösnoussut ja
rakkaus avautui sisimpääni
niin ihmeellisenä
paljon enemmän kuin olisin voinut edes uneksia
että todellisuus on
se avautui seikkailuksi sinussa
Lahjaksi saatua todellisuutta
olen minä itselleni
olen sinun antamasi lahja
että vähä vähältä oppisin valossasi
itseäni tuntemaan
ja vaikka olen itselleni lahjoitettu
olen sitä todellisuuden puitteissa
joissa kuulun sinulle
kohdellakseni itseäni oikein ja kunnioittaen
niin kuin toisen omaisuutta kuuluu
en voi uittaa itseäni likaojassa
tehdä mitä milloinkin sattuu huvittamaan
rypeä sikana rapakossa ja
puolustautua että täytyyhän minun
itseäni toteuttaa
itsekästä epätodellisuutta silloin toteutan
rakennan valheellista autonomiaa
uppiniskaisesti sovellan armoa
sinusta poispäin kääntyen
ja sinä palautat minut todellisuuteen
palautat itselleni siinä
ja vaikka minua kaduttaa ja hävettää
ja suututtaa nähdessäni mitä rikoin
en voi mäiskiä itseäni kasvoille
en viiltää ranteita ja käsivarsia
itseinhon puuskassa
koska olen sinun
elän todellisuudessa
saan kohdata rakastavan katseesi ristiltä
riippuessasi naulojen lävistämänä
sanon jälleen
tässä minä tahdon elää, Jeesus
sinua lähellä
elämän ytimessä
ja kun millään muulla ei ole oikeastaan merkitystä,
kun kaikki kalpenee rakkautesi rinnalla
kaikki saa taas merkityksen
tulee niin tärkeäksi armosi valossa
haastat ja kutsut elämänmittaiseen seikkailuun
Lahjaksi saatua todellisuutta
ovat lähimmäiseni minulle
sinun lahjoittamaasi
ja lahjaksi saatua todellisuutta
jokainen arkinen hengityksen hetki
jokainen kysymysmerkki ja uskoa
tai sen pinnalle rakentuneita
uskomuksia
kyseenalaistava ja riisuva
kun sylkevät kasvoille
marttyyriksi tekeytymättä joudun kysymään
oliko ehkä aihettakin
käyttäydyinkö tökerösti
ohitinko todelliset tarpeet ja kivun
tunteitani kieltämättä vapautat minut
elävään valoosi
ja kun oma kykyni rakastaa ja ymmärrykseni loppuu
rakkautesi virta antaa voiman
kuuntelen sinua sisimmässä hiljaa
tunnustelen mihin suuntaan läsnäolosi haastaa
ja rohkaisee
tässä ainutkertaisessa kohtaamisessa ja
mahdollisuudessa
nähdä lähimmäinen rakkaana ja arvokkaana
ja kohdella sellaisena
niin kuin hän on todellisuudessa
tunteistani riippumatta
ei minulla ole vastauksia enkä aina tiedä
mutta tiedän ja tunnen
sinä olet vastaus
kaikki mitä tarvitaan juuri silloin
ja sanastasi löydän vastauksen tärkeimpiin kysymyksiin
eivätkä ne ole liian vaikeita sanoja ymmärtää
yleensä lukutaito riittää
eivätkä ne ole vain sanoja
sanasi sädehtivät ylösnousseen kirkkautta
todellisuuden ytimessä
ja sanoista kumpuaa niiden takana asuva voima
murtaen kovuutta
niin että tunteetkin alkavat päästä mukaan
ja kohta lähimmäinen jo tuntuukin siltä
miltä hän valossasi näyttää
ristin luona löydän todellisuuden voiman
ja sanasi syventävät seikkailun kaikkia värejä
siinä todellisuus laulaa
Ja kun sanasi tulevat minulle opinkappaleiksi
kun usko muuttuu tutkimusmatkasta ja seikkailusta
rutiineiksi ja rituaaleiksi
pysäytät minut ristisi juurelle
jälleen syttymään elämästä
opinkappaleita hylkäämättä
löydän niissä taas sanasi voiman
jota ei toteuteta uskonnollisella hurskastelulla
eikä toisia tyrkkien ja saarnastuolin eristyneisyydestä
posottamalla
ei, ei minun tarvitse olla kaikkien kanssa samaa mieltä
enkä saa jos ymmärrän mihin sanasi velvoittaa
eikä minun tarvitse vaatia toisia elämään
sanasi velvoittamalla tavalla
saan olla sitä mieltä mitä olen
saan ja pitää
sinun sanaasi kunnioittaen
hyväksyä ja suvaita heidät jotka ovat toista mieltä
heidätkin joille olet tympeää uskonnollisuutta
ja kusetusta
ja hiljentyen todellisuuden edessä, Jeesus
rukoilen ristisi juurella
kiitollisena elämän lahjasta
kiitos tästä päivästä
kohtaamisesta
jokaisesta kohtaamisesta
ohikiitävästä hetkestä tutkimusmatkaa
tätä elettäväksi lahjoitettua ihmisenmuotoista
seikkailua
18 05 22 kymmenen - puoli yhdentoista aikaan aamupäivällä.
Faktaruno, henkilökohtaista kokemuksellisuutta. Kristinusko ei todellakaan ollut vaihtoehto tullessani uskoon syksyllä 1989, uskonnot olivat kusetusta ja kristinusko vihoviimeinen kusetuksen muoto, sellaisena, kuin se minulle näyttäytyi. Enemmän miellytti hinduistinen elämänkatsomus, buddhalaisuus, vähän parapsykologiakin, teosofia. Ajattelin että kristityilläkin ehkä oli kosketus johonkin sanojen takana olevaan jumaluuteen, jumalalliseen kipinään itsessään, mutta siitä kumpuavat viestit vääristyivät heidän sitoessaan ne kristilliseen terminologiaan, jeesusteluihin. Halusin olla avarakatseisempi, hyväksyä kaikki ja kaiken, mutta vielä enemmän kaipasin totuutta - jos ehkä sellainen olisi olemassa. Ja sitten hiljaisiin kaipauksen hetkiin avautui jotain tavattoman syvällistä, jotain jossa Jeesus vähitellen löysi minut, ja jossa Hänen löytämänään löysin kristinuskon, joka oli jotain ihan muuta kuin ne mielikuvat, joita sana "Jeesus" minussa aiemmin herätti. Jonkun joka ei ollut uskontoa, vaan oli oikeasti kulkenut tämän maan kamaralla, todellisesti "sovittanut minun syntini Golgatan ristillä" ja noussut kuolleista ja oli siinä, tässä, elävästi koettavana ja rukouksiin vastaavana rakkautena, jonka kanssa oli mahdollista olla todellisessa suhteessa, vuorovaikutuksessa. Se tuntui todellakin suuren seikkailun ja löytöretken alkamiselta. Sitä se on edelleen - kun sisin pysähtyy, hiljentyy evankeliumin ihmeeseen ja itsensä luovuttaen avartuu armoon. Näitä tänään peilaan, pohdin, palattuani runsaan kymmenen vuoden 2008-2018 kipeältä harharetkeltä takaisin Sanan kunnioittamiseen. Jälleen äärettömän kiitollisena.
olet Jeesus ristillä
et niin kuin olit joskus
kun sinua ei ollut minulle
kun olit uskontoihin kuuluvaa kusetusta
vihoviimeinen vaihtoehto
jos totuus olisi ollut minun vapaasti valittavissa
tuskin olisit kuulunut edes vaihtoehtoihin
etkä sitten kuulunutkaan
kun rukoilin - en osannut sitä sanoa
rukoukseksi, todellisuuden edessä sydämeni
oli vain niin kaipaava ja äkkiä avoin:
jos on jotain mikä on minusta riippumatonta
jotain mikä ei ole vain tunnetta
jotain mitä voidaan sanoa perimmäiseksi totuudeksi
sen tahdon löytää
antautua sen löydettäväksi
katsomatta siihen miellyttääkö se minua tai ei
millään ei ole merkitystä sen rinnalla
ja niin todellisuus tuli minuun
sinä tulit minulle todellisuudeksi
ja mikä ei ollut edes vaihtoehto
muuttuikin elinehdoksi
kun sinä Jeesus muutuit
tulit rakentamastani kuvasta
kokonaan toisenlaiseksi
astuit sinulle muotoilemistani raameista
ja näytit olevasi jotain niin erilaista
todellisesti ristillä
todellisesti ylösnoussut ja
rakkaus avautui sisimpääni
niin ihmeellisenä
paljon enemmän kuin olisin voinut edes uneksia
että todellisuus on
se avautui seikkailuksi sinussa
Lahjaksi saatua todellisuutta
olen minä itselleni
olen sinun antamasi lahja
että vähä vähältä oppisin valossasi
itseäni tuntemaan
ja vaikka olen itselleni lahjoitettu
olen sitä todellisuuden puitteissa
joissa kuulun sinulle
kohdellakseni itseäni oikein ja kunnioittaen
niin kuin toisen omaisuutta kuuluu
en voi uittaa itseäni likaojassa
tehdä mitä milloinkin sattuu huvittamaan
rypeä sikana rapakossa ja
puolustautua että täytyyhän minun
itseäni toteuttaa
itsekästä epätodellisuutta silloin toteutan
rakennan valheellista autonomiaa
uppiniskaisesti sovellan armoa
sinusta poispäin kääntyen
ja sinä palautat minut todellisuuteen
palautat itselleni siinä
ja vaikka minua kaduttaa ja hävettää
ja suututtaa nähdessäni mitä rikoin
en voi mäiskiä itseäni kasvoille
en viiltää ranteita ja käsivarsia
itseinhon puuskassa
koska olen sinun
elän todellisuudessa
saan kohdata rakastavan katseesi ristiltä
riippuessasi naulojen lävistämänä
sanon jälleen
tässä minä tahdon elää, Jeesus
sinua lähellä
elämän ytimessä
ja kun millään muulla ei ole oikeastaan merkitystä,
kun kaikki kalpenee rakkautesi rinnalla
kaikki saa taas merkityksen
tulee niin tärkeäksi armosi valossa
haastat ja kutsut elämänmittaiseen seikkailuun
Lahjaksi saatua todellisuutta
ovat lähimmäiseni minulle
sinun lahjoittamaasi
ja lahjaksi saatua todellisuutta
jokainen arkinen hengityksen hetki
jokainen kysymysmerkki ja uskoa
tai sen pinnalle rakentuneita
uskomuksia
kyseenalaistava ja riisuva
kun sylkevät kasvoille
marttyyriksi tekeytymättä joudun kysymään
oliko ehkä aihettakin
käyttäydyinkö tökerösti
ohitinko todelliset tarpeet ja kivun
tunteitani kieltämättä vapautat minut
elävään valoosi
ja kun oma kykyni rakastaa ja ymmärrykseni loppuu
rakkautesi virta antaa voiman
kuuntelen sinua sisimmässä hiljaa
tunnustelen mihin suuntaan läsnäolosi haastaa
ja rohkaisee
tässä ainutkertaisessa kohtaamisessa ja
mahdollisuudessa
nähdä lähimmäinen rakkaana ja arvokkaana
ja kohdella sellaisena
niin kuin hän on todellisuudessa
tunteistani riippumatta
ei minulla ole vastauksia enkä aina tiedä
mutta tiedän ja tunnen
sinä olet vastaus
kaikki mitä tarvitaan juuri silloin
ja sanastasi löydän vastauksen tärkeimpiin kysymyksiin
eivätkä ne ole liian vaikeita sanoja ymmärtää
yleensä lukutaito riittää
eivätkä ne ole vain sanoja
sanasi sädehtivät ylösnousseen kirkkautta
todellisuuden ytimessä
ja sanoista kumpuaa niiden takana asuva voima
murtaen kovuutta
niin että tunteetkin alkavat päästä mukaan
ja kohta lähimmäinen jo tuntuukin siltä
miltä hän valossasi näyttää
ristin luona löydän todellisuuden voiman
ja sanasi syventävät seikkailun kaikkia värejä
siinä todellisuus laulaa
Ja kun sanasi tulevat minulle opinkappaleiksi
kun usko muuttuu tutkimusmatkasta ja seikkailusta
rutiineiksi ja rituaaleiksi
pysäytät minut ristisi juurelle
jälleen syttymään elämästä
opinkappaleita hylkäämättä
löydän niissä taas sanasi voiman
jota ei toteuteta uskonnollisella hurskastelulla
eikä toisia tyrkkien ja saarnastuolin eristyneisyydestä
posottamalla
ei, ei minun tarvitse olla kaikkien kanssa samaa mieltä
enkä saa jos ymmärrän mihin sanasi velvoittaa
eikä minun tarvitse vaatia toisia elämään
sanasi velvoittamalla tavalla
saan olla sitä mieltä mitä olen
saan ja pitää
sinun sanaasi kunnioittaen
hyväksyä ja suvaita heidät jotka ovat toista mieltä
heidätkin joille olet tympeää uskonnollisuutta
ja kusetusta
ja hiljentyen todellisuuden edessä, Jeesus
rukoilen ristisi juurella
kiitollisena elämän lahjasta
kiitos tästä päivästä
kohtaamisesta
jokaisesta kohtaamisesta
ohikiitävästä hetkestä tutkimusmatkaa
tätä elettäväksi lahjoitettua ihmisenmuotoista
seikkailua
18 05 22 kymmenen - puoli yhdentoista aikaan aamupäivällä.
Faktaruno, henkilökohtaista kokemuksellisuutta. Kristinusko ei todellakaan ollut vaihtoehto tullessani uskoon syksyllä 1989, uskonnot olivat kusetusta ja kristinusko vihoviimeinen kusetuksen muoto, sellaisena, kuin se minulle näyttäytyi. Enemmän miellytti hinduistinen elämänkatsomus, buddhalaisuus, vähän parapsykologiakin, teosofia. Ajattelin että kristityilläkin ehkä oli kosketus johonkin sanojen takana olevaan jumaluuteen, jumalalliseen kipinään itsessään, mutta siitä kumpuavat viestit vääristyivät heidän sitoessaan ne kristilliseen terminologiaan, jeesusteluihin. Halusin olla avarakatseisempi, hyväksyä kaikki ja kaiken, mutta vielä enemmän kaipasin totuutta - jos ehkä sellainen olisi olemassa. Ja sitten hiljaisiin kaipauksen hetkiin avautui jotain tavattoman syvällistä, jotain jossa Jeesus vähitellen löysi minut, ja jossa Hänen löytämänään löysin kristinuskon, joka oli jotain ihan muuta kuin ne mielikuvat, joita sana "Jeesus" minussa aiemmin herätti. Jonkun joka ei ollut uskontoa, vaan oli oikeasti kulkenut tämän maan kamaralla, todellisesti "sovittanut minun syntini Golgatan ristillä" ja noussut kuolleista ja oli siinä, tässä, elävästi koettavana ja rukouksiin vastaavana rakkautena, jonka kanssa oli mahdollista olla todellisessa suhteessa, vuorovaikutuksessa. Se tuntui todellakin suuren seikkailun ja löytöretken alkamiselta. Sitä se on edelleen - kun sisin pysähtyy, hiljentyy evankeliumin ihmeeseen ja itsensä luovuttaen avartuu armoon. Näitä tänään peilaan, pohdin, palattuani runsaan kymmenen vuoden 2008-2018 kipeältä harharetkeltä takaisin Sanan kunnioittamiseen. Jälleen äärettömän kiitollisena.
Selite:
Kts. yllä
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit