Katselemme liekkien loimotusta taivaanrannassa,
evankelisluterilainen kirkko palaa !
En minä kirkkoa uskooni tarvitse -
sanovat ne, joiden uskomuksilla ei muutenkaan
ole kiinnekohtaa uskoon,
siihen, jota kristillisen kirkon kuuluisi
nimensä mukaisesti pitää esillä
Ne joiden mielestä jokainen tulee autuaaksi
omilla uskomuksillaan
Ne joiden mielestä kaikki ovat Jumalan lapsia
ilman uskoakin
En minä kirkkoa tarvitse, enkä sitä halua
itsevalitun jumalanpalvelukseni,
oman järkeilyn pohjalta vapaasti sommittelemani
muotoja kyseenalaistamaan
Lisäävät mielestään vastaväitteet tyhjiksi tehden:
Sitä paitsi kirkkoon minäkin kuulun, kastettu ja konfirmoitu
niin että kyllä minä olen kristitty siinä kuin kuka
tahansa, ja parempi kuin moni muu -
ainakin avarakatseisempi kuin rakkaudettomat
jeesustelijat
En minä uskoa kirkkoon tarvitse
sanovat - tai jos olisivat rehellisiä, sanoisivat -
ne, jotka hartaasti hymistelevät
joulukirkon
tunnelmallisuudessa
Kaikki ne, joilla luterilaisuus
on vankkana perintönä ulkoaopittuine
tapoineen,
mutta kirkon Herraa, Jeesusta
ei koskaan nöyrrytty ottamaan vastaan
ylösnousseena Vapahtajana
jonka ääntä kuuntelisivat Sanassa
ja jota rukoilisivat hengessä ja totuudessa
yhdessä kaikkien Jumalan lapsiksi armossa tulleiden -
Jeesusta sovittajana ja Herrana ylistävien -
kanssa
Ei, eivät he uskoa kirkkoonsa tarvitse
En minä uskoa kirkkoon tarvitse
sanovat uhmakkaina -
tai sanoisivat, jos olisivat rehellisiä -
ne, joille kirkko on pelkkä välikappale
oman vakaumuksen julkituomiseen
saareke, jonka haluavat valloittaa aatteelleen
että saisivat kirkosta poistetuksi sellaisen
mitä eivät tahdo siellä olevan:
kristillisen uskon
haluavat muuttaa sen
sateenkaarevaan vakaumukseen sopivaksi,
sanovat että sitten vasta se on oikein kristillistä,
sitten vasta se on sellaista kuin kristillisyyden pitäisi
heidän epäkristillisestä vakaumuksestaan tarkasteltuna
olla ja edustaa
kirkon todellisesta sanomasta, evankeliumista
he eivät piittaa, eivät ole sen sisällöstä kiinnostuneita -
ellei se sovellu yhteen heidän käännytysintoisen
aatteellisuutensa kanssa
Emme me uskoa kirkkoon tarvitse
sen aatteellista moniäänisyyttä pilaamaan,
pois kristillinen usko kirkosta -
kääntykää kaikki meihin tai kadotkaa !
En minä kirkkoa uskoon tarvitse
sanovat ne,
joiden sydän on juurtunut evankeliumiin:
synnit sovittaneeseen ja ylösnousseeseen Kristukseen
joiden sydän juhlii sovintoveren
ja ristin puhdistavaa voimaa
ja Pyhän Hengen uudestisynnyttävää
luovaa, parantavaa ja mieltä uudistavaa
rakkauden voimaa
valossa välkehtivän virran voimasta
murtuvat ja painuvat polvilleen Jumalan edessä
ja itkevät ja rukoilevat kirkon puolesta
että väärä tuli sen alttareilla sammuisi
ja kuoleman henki poistuisi kirkosta
ja evankelisluterilaisesta kirkosta tulisi taas kristillinen
Katselemme liekkejä taivaanrannassa
kun Suomen evankelisluterilainen kirkko palaa -
paksuna nousee musta savu taivasta vasten
ja kaikki totuutta etsivät, rehellisyyttä kaipaavat
itkevät valheen lieskojen täyttäessä kirkon
Evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjoista luopuneille
näennäisluterilaisille se on lämmittävä liekki,
se kertoo heille että oikeudenmukaisuus, tasa-arvo
suvaitsevaisuus ja ihmisarvoinen kohtelu
viimeinkin saavuttaa kirkon
Heitä ei kiinnosta
onko heidän käsityksensä edelläluetelluista asioista
kristillisten perusteiden mukainen,
jos kristillisyydellä on toisenlaisia perusteita
on oikein että ne syrjäytetään
kirkossakin
Näin toimii suvaitsematon suvaitsevaisuus,
taputtaa saarnastuolin romahtaessa
liekkimereen
Ja toiset ajattelevat, että eipä tämä niin vakavaa -
asiat ovat varmastikin yhteensoviteltavissa,
lopultahan on vain kyse samaa sukupuolta olevien
kirkollisesta vihkimisestä -
tai mistä milloinkin, mutta nyt erityisesti
tästä
Eipä sen väliksi, mikä liekki palaa -
pääasia että kirkossa on lämmintä ja ihmiset
viihtyvät, ja että sakramentit
ovat kaikille tarjolla välittäen kirkollista perinnettä
uskoon ja uskomuksiin katsomatta
Näin he ajattelevat, ymmärtämättä että
kun Sana kirkossa korvataan ihmisen ajatuksilla, kun Jumalan laki
syrjäytetään yhteiskunnallisesti korrekteilla periaatteilla,
kun kristillinen lähimmäisenrakkaus irrotetaan yhteydestään
ja sille annetaan uusi, humanistinen sisältö
ja syntynyttä sekasikiötä sanotaan kristilliseksi lähimmäisenrakkaudeksi
Silloin myös armo lakkaa olemasta armoa,
sitä ei löydy kapinaa ja ylpeyttä roihuavasta kirkosta -
sitä ei tarvita, kun jumalallinen laki on pantu viralta ja kaikki
ovat armahdettuja - armahdettuja mistä? mitäpä tuosta, antaa olla !
armahdettuja mihin? olemaan sitä mitä ovat ilman armoakin:
vapaasti omien mieltymysten ja päähänpinttymiensä mukaan itseään
toteuttavia
Ja jos joku sanoo: niin niin, syntisiä ja Jumalasta piittaamattomia
Suvaitsematon suvaitsevaisuus vastaa: vaientakaa tuo, ei tuollaisia
mielipiteitä kirkkoon, ainoa synti on suvaitsemattomuus -
mutta ei meidän suvaitsemattomuutemme, sillä se on suvaitsevaisuutta
joka vain kitkee kirkosta suvaitsemattomuuden,
vanhakantaisen kristinuskon - ja jos olemme rehellisiä:
tarpeettoman, lapsellisen sovitusopin verisine risteineen
Että kirkosta tulisi oikealla tavalla kristillinen,
sellaisella mukavalla tavalla, joka sopii meidän vakaumukseen
Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen uskovien ajatuksista viis,
ei sellaisia tarvita kristilliseen kirkkoon, pois vanhakantaiset
kristityt ja heidän uskonsa
Katselemme liekkien loimotusta taivaanrannassa,
Raamatut rintaamme vasten sanomme:
Ei kirkko pelasta eikä usko ole sen sakramenteista
riippuvainen, kiitos Jumalalle
Mutta kristillisen kirkon tehtävä on olla kristillinen,
ja jos haluavat jotain muuta, perustakoot vapaasti antikristillisiä
kirkkoja
Kristillisen kirkon tehtävä on palaa evankeliumin tulta,
palaa sitä niin, että ihminen ymmärtää olevansa
vihollisuudessa Jumalaa vastaan,
ja joutuu kamppailemaan itsensä kanssa, aina joku
kamppaileva myöntyy, antaa armon voittaa sisimpänsä ja
löytää vapauden Jeesuksessa
Mutta jos mitään vihollisuutta ei ole,
koska ei ole lakia ja koska armoa ei tarvita,
ei tarvita evankeliumin tultakaan
Tulen sammuessa kirkon valtaa toinen tuli,
elämä häädetään kirkosta ja
alttarilla roihahtavat kuoleman liekit
Ja ne, joilla on sydämissään usko
jota kirkonkin olisi kuulunut pitää esillä
lähtevät ulos
Eivät he ole ulkona Jumalasta, vaikka ovat
ulkona kirkosta, he asuvat Kristuksessa
Liekkien loimottaessa taivasta vasten,
kun evankelisluterilainen kirkko palaa synnin ja
luopumuksen tulta
Kristityt liittävät kätensä, löytävät toisensa
ja laulavat kiitoslaulua Jeesukselle
joka on kirkkoja suurempi
Laulavat, ja ne jotka eivät löydä evankeliumia kirkosta
mutta synnin ja lain satuttamina
ovat heränneet kaipaamaan jumalallista armoa,
ne tulevat ja liittyvät rukoileviin, kirkon ulkopuolella olevaan
kristilliseen seurakuntaan
Katselin liekkien loimotusta taivaanrannassa,
käänsin katseeni Kristukseen
Hänen rakkautensa lämpöön
Emme tarvitse kirkkoa uskoaksemme, mutta
sinut Jeesus, sinut tarvitsemme
elääksemme, hengittääksemme, laulaaksemme yössä
Sinun rakkautesi laulua, hehkuaksemme tultasi
joka on voimakkaampi kuin mikään loimotus
taivaanrannassa
Näinä päivinä on vaikea laulaa olematta katkera,
vaikea laulaa maailmaan vastauksesta niin että ei itse juutu
ongelmaan -
vaikea laulaa rakkaudesta osoittelematta virheitä -
vaikea osoittaa kristillistä suvaitsevaisuutta ja ystävällisyyttä
niille jotka suvaitsemattomuudessaan tahtovat
hävittää tai kriminalisoida kristinuskon
Sinun ristisi luona, Jeesus, löydämme laulun jälleen
Liekkien loimottaessa taivaanrannassa, kun kirkko palaa valheen tulta -
kristityt laulavat, laulavat sittenkin
sillä vaikka kirkko palaisi tuhkaksi ja lakkaisi olemasta
Evankeliumi säilyttää voimansa ja siinä armo pysyy
17 05 22. Runon inspiraatio syntyi nimimerkin Miloska haikurunosta, mutta liittyy viime päivinä kirjoittamiini toistaiseksi julkaisemattomiin runoihin ja runoluonnoksiin, joista joitain esille myöhemmin. Aihe on niin perin kipeä ja vaikea, että siitä on hankala kirjoittaa runollisesti ja samalla uskollisena itselleen, sisimpänsä tunnoille, ilman liiallista julistuksellisuutta ja kuitenkin sillä tavalla intohimoisesti ja sopivan paatoksellisesti, että tunne välittyy. Se onnistuu oikeastaan vain riittävän vahvan inspiraation tullessa, jolloin runo lähtee syntymään kuin itsestään, kuten tässä.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit