HeiQ

en digaa avautua , mut nyt on pakko... oo tarkkana!

Otit muhun linkkii milleniumin aikaan/
Toi luurin käyttö oli herkkuu siihe aikaan/
olit kuullu musta juttui ja halusit vaa tutustuu/
pyysit että tavataa ,sais pari juttuu puhuttuu/
iskin gearit niskaa ja hyppäsin ulos/
täs vaihees jo varmaa selvää mikä oli lopputulos/
no mä lähin tallaa keskustaa/
koko matkan mietin tätä vitun asiaa/
kuka edes olit, ja mitä olit kuullu/
kuka keksi huhun ja keltä ulos tullu/
vai onko kaikki totta oonko tehny jotai väärää/
katoin helmen kulmast alaspäi,jotku siel häärää/
tsekkasin tilanteen ja vetimet,aloin etenee ja laitoin taskuu irtoesineet/ Olin valmiin ottaa iskuu ja antaa sitä takasin/ kaikest huolimat mä ekan suuni avasin/
kysyin mitä asiaa ja mikä sua vaivaa/ haluut mut sua tapaamaa mut tarviit monta äijää sanomaa/ no lopult selkis ettei ollu mitää biiffiä,ei sanaharkkaa ei minkäälaista kriisiä/
halusit vaa iskee remmii ja tutustua paremmin/
mä tiesin et sain susta uuden kaverin/
alko jutut luistaa raiteillaa ja pullot oli kallellaa/
skabaa kuka pystyy pokaa naista toista halvempaa/
ei kunnioitusta eikä turhaa lässytystä/ täyttä paukutusta ja lakanoiden venytystä/
alko kaikki olee selvempää, ku kuultii mitä huhutaa/
haha,arvaa vaa kenest vielki lahes puhutaa/

No meni pari vuot eteepäi ja iskettii paremmin vaa yhtee
tein sillo tyhmän ratkasun ku miettii sitä nytte/
sul rupes tulee esii roolii ja aloit jauhaa paskaa/
"huomen alkaa taas ihoo tulee tatskaa"/
tota jauhoit joka päivä viimisee asti/
ku oisit vaa tajunnu mikä oli se viiminen rasti/
mihin otit enää osaa,mut et saanu arpaa/
mä arvaanki ny sua vituttaa se varmaa/
tiedät mitä teit ja miten meitä kohtaa muutuit/
kuinka olit kovaa jätkää ja yhest läpäst suutuit/
kova olit uhoomaa kui tuut nyrkil takomaa/
sovittii jo aika ja heti perää paikka/
siin ois ollu sulla kerranki se paikka, todistaa sun puheet
todeks,h-hetki koitti en ollu uskoo sitä todeks/
katoin tyhjää parkkihallia,ha,ei tullu nyrkkirallia/
päivän pääst luissil törmätää/ kovat tekosyyt, unohdin soittaa etten mä kerkeekkää/ siin vaihees keitti ja mä iskin sut katuun, sanoin sulle että tätä sä tuut katuu/
maltoin mieleni , en lyöny luuta kurkkuu/ siinä vaihtu kovan jätkän uho pelkkää surkuu/ oli vuoden verran hiljasta en tienny ees sun liikkeistä/ ootko edes hengissä.
no kappas kappas alko puhelin taas laulaa/ olit kuulemma saanu diilin ja ruvennu laulaa/ sekin osottautu paskaks mitä jauhoit vuosii sitte/ oivoi ku oisit joskus tajunnu sä itte/ nyt taas jauhat samaa skeidaa ja koitat saada mua suuttumaa/ jos satut lukee tän, en tuu uusii huhuihi enää edes sanallani puuttumaa/

Jos joskus otat linkkiä ni oo sillo pliis muuttunu/
tollane jäbä elämäst on multa aina puuttunu