![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Oiva Utumaa kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-24116-1702768140.jpg?itok=LGs7tkB2 "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Oiva Utumaa kuva")
Ehkä joskus
jalkani kantavat minut
ison kiven juureen
ja haaveet nostavat
auringonpunan sointiin,
korkealle sinne missä
teen lihavavista
unelmista totta
ja syön vatsantäyteen
punaista pilvihattaraa
ja olen sellainen
kuin olen enkä ujostele
ja häpeä enkä
pelkää yllätyksiä.
Ehkä vihdoin olen kaunis,
lämmin ja valoisa
ja tuoksun sokerille
ja kesäillan valolle
ja kehräävän kissankellon
sointuville sävelille
ja saan katsella kun
ilta istuu ruusunlehdillä.
Ehkä viimein aistin
kastehelmen tuoksun,
sudenkorennon laulun
ja hyväksyn itseni
prinssiksi myös hämärässä.
Tai ehkä vielä joskus
muutun saduksi
sydäntalvesta
ja sadan sokerihiutaleina
hiuksillesi, hunnuiksi unelmille
noina sydäntalven aamuina
kun ilmassa tuoksuu raikkaus
ja lumivalkean rauha
kutsuu uudistumaan
ja kaikki saa alkaa alusta.
Ehkä vielä joskus
jalkani kantavat
ja lihavista unelmistani
tulee totta
ja kuulen sudenkorennon
laulun ja syön
vatsan täyteen
auringon kasvattamaa
pilvihatraraa.
Lihavista unelmistani
(c) Oiva Utumaa
jalkani kantavat minut
ison kiven juureen
ja haaveet nostavat
auringonpunan sointiin,
korkealle sinne missä
teen lihavavista
unelmista totta
ja syön vatsantäyteen
punaista pilvihattaraa
ja olen sellainen
kuin olen enkä ujostele
ja häpeä enkä
pelkää yllätyksiä.
Ehkä vihdoin olen kaunis,
lämmin ja valoisa
ja tuoksun sokerille
ja kesäillan valolle
ja kehräävän kissankellon
sointuville sävelille
ja saan katsella kun
ilta istuu ruusunlehdillä.
Ehkä viimein aistin
kastehelmen tuoksun,
sudenkorennon laulun
ja hyväksyn itseni
prinssiksi myös hämärässä.
Tai ehkä vielä joskus
muutun saduksi
sydäntalvesta
ja sadan sokerihiutaleina
hiuksillesi, hunnuiksi unelmille
noina sydäntalven aamuina
kun ilmassa tuoksuu raikkaus
ja lumivalkean rauha
kutsuu uudistumaan
ja kaikki saa alkaa alusta.
Ehkä vielä joskus
jalkani kantavat
ja lihavista unelmistani
tulee totta
ja kuulen sudenkorennon
laulun ja syön
vatsan täyteen
auringon kasvattamaa
pilvihatraraa.
Lihavista unelmistani
(c) Oiva Utumaa
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut