Viides lause

En ole enää sokea piste
olen malkana silmässäs raapustettu jäänne
elämänmittainen vahinko
muisto tulevan
menneen toteutunut ennustus

Vihan muistomerkkinä
heilutan valkoista lippua
ja se valkoinen,
se on värjätty taivaan sinellä
ja rakkauden punaisin kyynelin

Viha vaatii uhrauksia
repimistä omasta sielusta
raatelun kulmahampaat,
ne kiiltävät yössä kuin päivässä
leikaten lihaa jokaisessa sanassa

Minä vihaan sinua!
Vihaan!

Mutta peili ei vastaa.