jos kysyisit mistä kumpuaa mun runorumpuni,
kertoisin yksinäisyydestä, siitä nautin eniten

pään sisällä sinkoilevat pehmustava pumpuli,
nautin kärsimättömyydestä, sen kai palautin ennen...

paraikaa, joka muuttuu kullaksi koskemalla,
harvinaisinta postimerkkiään nuolemalla

kuulostaa surulliselta vaan ei ole sitä,
nämä tyhjät kädet pysyvät lämpiminä

jos ylhäisissä yksinäisyyksissään kulkijoita kaksi,
huolella mielikuvitellut ovat muuttuneet lihaksi

karttavat ajatusta kumpi toisen itselleen luonut,
yksi iäisyys on vain hetkeksi yhteen kaksi tuonut

sen hetken luvalla he nauttikoot nyt toisistaan,
yksinäiset, jotka käsi kädessä käyvät polkuaan.