Sydämetön

Pimeys on sydämeni niellyt
              - tai ainakin siltä tuntuu
ja sokeana pitäisi uskoa valon voittokulkuun.
Maailmojen väliä kuljen,
kahden,
toden ja unen.
Jälleen herätessä petyn.

Lukemattomia vuosia olen venannut,
että olisi tarina jatkunut.
Pettymyksistä katkeroitunut,
joskus muinoin jopa unelmiin uskonut.

Ehkä nyt vain odotan kohtaavani Ei-kukaani.