Elämän savu piilottelee
rakkaita kasvoja
Hiipivä varjo
-Urbaani rakkaus-
Maitolaiturin perinnöt
Joissa helvetin valheetkin
Varttuvat taivaan tosiksi
Moni ihminen on luullut
keinorakkauden totuudeksi
Kun oikeasti se oli vain
eilisen pano
Kasvottomalta naiselta
Ja josta muistot
Katoavat kuin paperivene
syyssateen seuraksi viemäriin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Raadollista ja todellista. Mielenkiintoisen tuntuista tekstiä. Ennenkin olen runojasi lukenut. Nyt vain olen koulussa, joten en ehdi kovin takertumaan tähän ja nautiskelemaan, muta heti kunhan saan rauhassa tulla koneelle, tulen lukemaan runojasi uudelleen.
Mutta näin nopeasti (valitettavasti) luettuna pidän tästä hyvin paljon. Paperiveneet luovat sykähdyttävän mielikuvan ja toisiksi viimeinen säe on niin totuutta.
Sivut