Seison parvekkeella.
Tupakka kädessäni ja katson alas.
Pelkkää pimeyttä,
kymmeniä metrejä pudotusta.
Lasken käteni kylmälle kaiteelle ja nostan itseni ylös.
Rakastan sua..
Mietin hetken,
kuitenkin liian vähän.
Putoan pimeyteen.
Kylmä katu tuntuu jopa pehmeältä.
Ei satu ollenkaan.
Sataa vettä,
pisarat tanssivat huulillani.
Odotan sinua täällä.
Muistathan minut?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno runo, pidin!