Minttu osa2

Minttu näki tumman hahmon hymyilevän edessään. Se oli Taneli, hänen kaveripoikansa jonka hän oli tuntenut jo 10 vuotta.
- Taneli! Ei juma sun kaa ku tollee säikyttelet!
-No hei sori, Taneli sanoi.
Minttu oli aina rakastanut Tanelin hymykuoppia ja sympaattisuutta.
-Miten toi jaksaa aina hymyillä?, Minttu ajatteli.
-Mitä sä muuten täällä?
Taneli käveli ikkunan luo ja katsoi ulos
-Kattomaan onks sulla kaikki kunnossa ku olit nii surullinen erottuas Matista..
Minttu katsoi Tanelin selkää, ja käveli hänen luokseen.
-Miten sä kestät mua vaikka oon tällanen kusipää jonka elämä menee päin persettä?
Taneli katsoi häntä silmiin, syvälle silmiin ja hymyili.
-Tätä varten mä oon täällä, hän vastasi.
-Mitä varten?
-Sua varten. Taneli hymyili ja katsoi Minttua. Tuntui kuin heidän ympärilleen olisi muodostunut kehä. Taneli toi kasvojaan varovasti lähelle Mintun kasvoja. Painoi huulensa hänen huuliaan vasten. Tuntui kuin he olisivat suudelleet ikuisuuden.

Siitä lähti tytön elämä parempaan suuntaan. Hän oli odottanut unelmiensa prinssiä joka pelastaa hänet helvetistä. Prinssi sattui vain olemaan poika jonka hän oli tuntenut kauan.