Yhteinen yö...

Viimeyönä unessani, olin yksin kotona. Kuulin ovelta ääniä riensin katsomaan. Avasin äkkiä ulko-oven. Sinä istuit rapulla ja säikähdit kun ovi kolahti sinua selkään. Näytit siltä kuin olisit odottanut minua siinä jo kauan.

Katsoit minua kysyvästi "-mitä sinä ajattelet?".
Kasvoilleni nousi hymy, koska olin niin onnellinen nähdessäni sinut.
Katsoit minua vielä hetken silmiin,
ja lopulta kasvoillesi nousi myös hymy ja tiesin että tunnet samoin.

Astuit lähelleni ja suljit minut tiukasti syliisi. Suudellessasi minua muistot vaelsivat mieleeni takaisin unohdustenerämaasta, samalla elvyttäen sydämeni henkiin.

Unessa jäit vierelleni yön tähtien laskeutuessa alemmas katsomaan kuinka vahva voi olla rakkaus.


Auringon ensi säde osui minua silmäkulmaan, samalla vieden sinut pois luotani.

Tämän päivän olen miettinyt mikä on se elämäni ovi, joka minun täytyisi avata päästäkseni luoksesi. Voisinpa elää samaa unta kanssasi...