Huoneeni seinät haihtuvat lokakuiseen yöhön.
Unessani levottomassa näen sinun
syliini menehtyvän.
Painajaisen syvemmälle ajautuvan,
haudallesi minun polvistuvan.
Havahdun unestani, pelkooni vahvaan,
joka katoaa nähdessäni sinun kasvosi
kuun kajossa nukkumassa rinnallani.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Miku | KIRVES | 17.3.2007 | 0 | Runo |
| Miku | Painajainen... | 14.7.2006 | 1 | Runo |
| Miku | varjo... | 5.7.2005 | 2 | Runo |
| Miku | Huurteinen enkeli... | 10.1.2005 | 7 | Runo |
| Miku | kuunsilta... | 7.11.2004 | 0 | Runo |
| Miku | Kadotettu kuu... | 10.7.2004 | 2 | Runo |
| Miku | Pimenevä huoneeni... | 25.3.2004 | 0 | Runo |
| Miku | Yhteinen yö... | 14.3.2004 | 1 | Runo |
| Miku | ilman unelmaa... | 23.1.2004 | 3 | Runo |
| Miku | Ensi suudelma... | 7.11.2003 | 5 | Runo |
Kommentit
hvin vahvasti tulkittu runo. fontti tukee tämän ns. ahdistunutta kantaa.
tämä on niin kauniisti kirjoitettu että sanat uppoutuvat toisiinsa luoden upean kokonaisuuden puhuvine ajatuksineen.