Olipa kerran

Runoilija miesvaalea

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> miesvaalea kuva
mies
Julkaistu:
23
Liittynyt: 17.1.2018
Viimeksi paikalla: 20.7.2026 12:28

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

kirjaimet alkoivat tavata, tuli sanat,
sanojen rakastellessa syntyivät Runot.







 
 
Yksikään sydän ei
                        ole
                            samanlainen
 
Olipa kerran
                                 Usko                          Toivo                             ja                              Lempi


Toiset lyövät 
                    toiset iskevät
                                        kolmannet sekä että
takovat
s i r p a l e i s t a
                            
onnea
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Paperille sirotellut sanat vakuuttavat.
Ja niistä suurin on rakkaus. Olemme unelmiemme ja keskeneräisyyksiemme sokaisemia. Kunnes silmät avautuvat. Sitten on sirpaleista taotun onnen aika.  Väkivalta ja rakkaus eivät kuulu samaan lauseeseen. Tykkäsin siitä, mitä runosi sai miettimään.
eivät kuulu näppärästi availit

tosin silloin toinen kuuluu liiankin ja toinen ei tule kuulluksi

toisinaan silmät avautuvat liian myöhään

sillä ei rakkaus ole sokea vaan se sokaisee
Se mikä voi tuntua olevan liian myöhään, se ei ole koskaan täysin mahdotonta muuttaa. 

Rakkaus aina muokkaa mahdotonkin. 

Mahdollisuutensa kun menettää saa katua ansaitusti, se muuttaa myös ihmistä.

Onhan tuo totta, mikään ei ole mahdotonta, varsinkaan Rakkaudessa.
 

Käyttäjän kaikki runot