Rakkaus armoa

Runoilija miesvaalea

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> miesvaalea kuva
mies
Julkaistu:
4
Liittynyt: 17.1.2018
Viimeksi paikalla: 24.5.2026 21:29

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

kelle kuullunkaan kun olen hiljaa 





 
 


erossa rakkaus ei kätkeydy
sen minuus huutaa ikävää ja kaipuuta
vaan rakkauden sydän on onneksi täynnä armoa
 
voisinko vapaus valolla
kerrankin katsoa itseeni,
kun ei enää toista ole.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Runoutta rakastamisen vaikeudesta, mutta sydän kuitenkin armahtaa onneksi?
Ja ei kun uusia seikkailuja kohti, rakastamisessakin! 
 

Käyttäjän kaikki runot