illan suu

Runoilija miesvaalea

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> miesvaalea kuva
mies
Julkaistu:
527
Liittynyt: 17.1.2018
Viimeksi paikalla: 20.1.2026 17:19

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

kelle kuullunkaan kun olen hiljaa 





 
 
auringon huulet maistaneet maan kamaraa.

metsärajan takaa taivaan valo,
                                                        nuput houkuttelee,


ennen viimeistä silmää
                                       haukottelee
                                                                             kuin kuolema,

hän vartija, ei herra,


niin ilta,
päivän silmät,
sulkee
                                                    siivillään.
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunista kerrontaa
"Illansuusta"  löytyy suolaista ja makeaa... runosi sisältää useammankin runon aineksia ja aivan upea lopetus.

Haikea tunnelma,pidän.

Runoilija maalailee taas herkällä siveltimellä
päivän tunteja.Katselin eilen illalla iltaruskoa ja
ajattelin, että noin upeasta näkymästä on ihana 
nauttia. Tässä runossasi on sitä samaa!
En voi kuin kiittää "maalauksestasi",
hymyilee Marle :)
Pysäyttää, kaunis kuvasi :)
Kiitos!

ihana runo ..loppuu erittäin kauniisti kuvattuun hämärän hetkeen...

tällainen hetki ei unohdu heti
 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot