kuolema soutaa illan takaa
voi miten voimallisesti paha ahdistaa
syyllistäen aurinko viiltää taivaanrannan ranteen
virnistää vähän ja sukeltaa tiehensä punaiseen veteen
ajan soutaja hautaa airoja kunnes musta nielu nielaisee kaiken
voi miten voimallisesti paha ahdistaa
syyllistäen aurinko viiltää taivaanrannan ranteen
virnistää vähän ja sukeltaa tiehensä punaiseen veteen
ajan soutaja hautaa airoja kunnes musta nielu nielaisee kaiken
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
voimakas runo. vaikka mulla afantasia onkin (en kykene näkemään mielikuvia), tästä näen niin selkeän kuvan kuin nyt voin nähdä.
kohtaloa voi katsoa monin tavoin - tehdä valintansa tulevan valoa tavoitellen - pimeästä ei ole kumppaniksi, askeleen ohjaajaksi
Ihmisen elämän loppua kuvaat mustilla sävyillä.
Olen kokenut "ajan soutajan" myös lohdullisena,
kuoleman sairaan ystävän luovutus auringon laskuun
oli kokemus, jota ei unohda.
Monia ajatuksia tuova, vaikuttava runo, kiittää Marle.
Tahdon yrittää kirjoittaa joskus myös kylmempiäkin tunteita paperille tämä sellainen.
Sivut