naurahtavin askelin kuljit likka
katselin, kuuman kesän perääsi
illat, kikatit, intiaanina nauratit
kunnes
laineen kostea pinta värähteli
valo tiehensä asteli
illan arkaan elon aikaan
hämmentyneeenä likka vilkutti
pimeä perässä nilkutti.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
tuulessa puutkin ailahteli.
Kesän likka nauravainen,
runosi tämäkin "antavainen",
kiittää Marle, lukunainen!
kesä ja valonsa vajaaksi kaatuu kosteaan, moneen ajatukseen, askellukseen taipuu katse ja kirkkaus sen, tunne lie jo entinen
Sivut