tumman sävyisten sävelien laulu kantautui
hiljainen mies, tuttuun rytmiin antautui
luo muiston rantautui, menneen tutun
koivupuun tuon vanhan oksa kiikun
kun yksin lauloi, oksa heilui, lapsi keinui
siellä uhkui, nielun ääni voimistui
näin muisti tuon lapsuuden ilon riemun
kuin linnuin otti poika haltuun laulun
innostui mies, nyt laulan kaikille, lausui
vaan ei sielun syvältä esiin saanut, kun raakun
tuo tuttu ääni muistui, se sama, kun kynän terä selkään sattui
petti ääni laulun, saivatpahan toiset taas naurun
siitä himpun verran lisää luimuun,
näin taivu ei selkä enää keinuun
lähti mies hiljainen hissun kissun sivuun
tumman sävyisten sävelien laulu kantautui
hiljainen mies, tuttuun rytmiin antautui
luo muiston rantautui, menneen tutun
koivupuun tuon vanhan oksa kiikun
kun yksin lauloi, oksa heilui, lapsi keinui
siellä uhkui, nielun ääni voimistui
näin muisti tuon lapsuuden ilon riemun
kuin linnuin otti poika haltuun laulun
innostui mies, nyt laulan kaikille, lausui
vaan ei sielun syvältä esiin saanut, kun raakun
tuo tuttu ääni muistui, se sama, kun kynän terä selkään sattui
petti ääni laulun, saivatpahan toiset taas naurun
siitä himpun verran lisää luimuun,
näin taivu ei selkä enää keinuun
lähti mies hiljainen hissun kissun sivuun
tumman sävyisten sävelien laulu kantautui
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
tahto hyvä vaikka on, taito sielun toivoton - tilaisuus itse kunkin pohtia runosi maailmaa ja tapahtumien hetkiä
Erakoituvan miehen taival tuntuu
raskaalta...mutta onneksi lapsuuden iloiset
muistot keventävät. Todella mieleen
jäävä tarina, sävel tumma soi yhä.
Sivut