Tähdistä läpi kämmenen laskee joki,
hänen toisessa silmässään asuu suru,
yksinäisessä yössä itkevä kuolema,
toisessa avautuva rauha,
valon armoa antava kasvava elämä,
tyhjyydestä imevät silmät joen vettä,
ei hän sulje sillalla kulkevien ihmisten virtaa.
hänen toisessa silmässään asuu suru,
yksinäisessä yössä itkevä kuolema,
toisessa avautuva rauha,
valon armoa antava kasvava elämä,
tyhjyydestä imevät silmät joen vettä,
ei hän sulje sillalla kulkevien ihmisten virtaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Kuin löytäisi autiotalon portailta hylätyn nuken.
Pysähtynyt hetki mutta niin kovin kaunis
kaikki vaikuttaa kaikkeen, kokemukset kestävät pohjavireenä. tilaa kaikessa, sallivuutta ajatuksissa, minulle myös jatkuvuuden liikettä upeassa runossasi
Eihän suru ole tietenkään tarkoitettu jäämään asumaan.
Kiitos komentistasi.
Sieluun laskeutui syvä hiljaisuus ja pauhuava meri kun luin runosi..kiitos, mystisen tumma ..ihana.
kiitos
Sivut