Kävellyt mä raskaan matkan, saanut kroppaan monenlaiset haavat. Kolhuuntunut sielu, päästä varpaisiin mä tuskasta kiehun. Välillä kynsin ja hampain raahautunut nurkkaan ja toivonu että ottaisi tykösi luoja. Silti joku nostaa aina leukani, tunnen kuinka uudet tuuleni sisälleni hengitän ja vesipisarat haavani sulkevat, ja sieluni puhdistavat. Vaikka nyt enkelini siipesi laskisit ja minut pois veisit. Paikkaan missä kaikki olisi paremmin, missä ei enää sattuisi. En matkaasi lähtisi, tarvisen vielä haavoja ja sieluni lisää kolhuja. Olen jotain elämässä vailla.Ja sitä etsien vaikka läpi liekkien matkaan kunpa sinut syliini saisinkaan. Silloin valmis olisin täältä poistumaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
