Miten minä annoinkaan periksi
sille kyyneleelle
jonka ansiosta päivät ovat öitä pimeämpiä
Enää ei edes ne kolme sanaa
saa mahassani olevia perhosia lähtemään lentoon
sillä jokin kuihtui sisältäni
niin kuin perhosilta kuihtuivat siivet
ja niin minunkin siipeni katosivat
Nyt enää en osaa muuta kuin yrittää
etten makaisi tässä kylmällä lattialla
vielä huomennakin,
jotenkin pitäisi jaksaa nostaa itsensä ylös näillä hennoilla käsivarsilla
niillä, jotka murtuvat kosketuksesta silloin
kun sydän ei enää jaksa lyödä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidin tästä - hyvä