Syksyn sateista sai vesipisaroita poskille
jottet vain huomaisi että itken
Kuin et huomannut sitäkään miten sydän voi lähteä ja samalla jäädä
Mozartin soidessa korvissa liian kovaa katoin pöydän aina kahdelle vaikka tiesin syöväni yksin
ja minä voisin haljeta vain siksi etten enää tiedä miten tässä pitäisi olla
Ja jostain syystä haluaisin sinun näkevän sen katseen
josta tietäisit
että oikeasti lähden
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi