Onnelisuus on niin suhteellista.
Surulisuus ei ehkä olekkaan niin hetkellistä.
Ehkä se on ikuista, niin katkeran makuista.
inhimillisyys on niin itsekstä ja satuttavaa.
Mutta onko se anteeksi antavaa?
auttakaa , voimani lopussa, kaukana jossain poissa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
upea runo! vahvaa tekstiä..