Ei mun pitäny sua koskaan rakastaa, nyt yritänki keksii miten täss kävi näin.
Satutit mua useasti, liian monesti, nyt ois aika päästää sut pois mut miks en voi?
Tatuoitko nimesi sydämeeni? onko se siinä nytten ikuisesti?
Kuulin että tatuoinnin voi poistattaa, mutta se kuulema satuttaa ja jättää arven pysyvän.
Sanoin kauan sitten ettei sydäntäni saa hän, toisin kävi , hän sen omisti, käytti ja heitti pois.
kuitenkin lupasin että jäisin.
Ja niin teinkin , kunnes työnist mut sivuun, lupasit ettet tekis nii.
Tiesin kyll ettei sun lupauksiin luottaa voi koskaan, pyytäisit edes anteeksi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haikea runo. Ja niin tuttu tunne.
Ja Hyvää syntymäpäivää! (: