Piknik-eväät

Mun päässä pyörii.
Miten se pilleri voi pistää pään näin sekaisin?
Aluks oli hauskaa mutta nyt oksettaa.
Ahdistaa , miks ei tää voi jo loppua?
Kännsin päätä , siinä se makas liikkomattomana.
Mä katoin sitä hetken hiljaa, sill oli hiukset kasvoilla ja pää mun suntaan, puolet kasvoista ruohikossa.
Meinasin kysyy silt et millon tää paha olo loppuu, mut sit muistin et ei mun paha olo siitä loppuis, mull on paha olo aina.
Teki mieli oksentaa , mut en vaa saanu mitään ulos, kauhee olo.
Miks toi yks ei liiku?
Teki mieli potkii se hereille, mut ei mull ollu sellaseen voimii.
Katoin sitä vaa hiljaa, niin hiljaa et kuulin miten tuuli suhisi puissa.
Se oli nii kaunis, täydelline.
Miks se ei ite nähny sitä?
Voisin ite antaa koko mun elämän jotta se ymmärtäis miten tärkee ja kaunis ihmine se on.
Mun päässä pyörii nii paljon etten saa unta tän tähti taivaan alla.
Mitköhän kello on?
Silmät tuntuu nii raskaalta mut oskettaa ihan liikaa.
Katoin taas sitä, kuiskasin et mä rakastan sua, mut se vaa makas siinä.
Onnekas ku pystyy tollee nukkumaan.
Teki mieli halata sitä jotta mulle tulis parempi olo, jotten tuntis olevan näi yksinäine, mut en mä raaskinu sitä herättää.
Ei mun oli pakko kertoo sille , miten mä sitä rakastan ja miten se on kauneita mitä oon koskaan nänhy, miten se on paras asia täss koko ahdasmielises maailmas.
Ryömin sen luokse vaikka kuinka teki mieli antaa periks huonon olon takii.
Perillä mä otin sen kädestä kii, ja säpsähdin.
Miks se oli nii kylmä?
Teki mieli huutaa se hereille, mut en saanu ääntä kurkusta.
Ensimäiset kyyneleet vierivät poskea pitkin alas.
Ei tää ei voinu olla totta, halasin sitä, kuiskasin ; oot mun kaikkeni mä oon aina sun vierelläs vaik mikä olis, oot koko mun elämä...

Seuraavana päivänä kylillä liikkui huhu että syntiset olivat kuolleet.
Toinen yli-annostukseen, toine oli viiltäny ranteet auki ja kuollu syleillen lesbo-rakastajaansa.