Jos äiti minutkin kotiin hakisi

Oi jos äiti minutkin hakisi
ulkona hymyillen käsivarsilleen nostaisi,
kävellen käsikoukussa kotiin mentäisiin
tienvarrella kasvavia voikukkia yhdessä ihmeteltäisiin.
Ei olisi huolta eikä murhetta
ei minkäänlaista ulkonäköpainetta,
äidin silmissä olisin aina täydellinen
ikkunasta verhojen takaa eteeni avautuisi maailma ihmeellinen.
Ryhmä hausta elämänohjeita päivittäin oppisin,
jokaista isin ja äidin tekemää leikeissäni toistaisin.

Ei olisi maailmassa mitään lannistavaa
aina löytyisi jotakin uutta opittavaa,
miksi sanoa toiselle anteeksi tai kiitos
miten tehdä paperilentokoneiden taitos sekä liitos.
Päiväkodissa joskus jos kotia kaipaisin
kädet nallukkani ympärille tiukkaan laittaisin.

Oi jos voisin vaihtaa kanssasi paikkaa
mutta minun lapsuuteni on jo menetettyä aikaa,
minä toivon sinulle siis pienokainen kaikkea parasta,
älköön kukaan tuota elämäsi tärkeintä aikaa sinulta varasta.
Lapsuutesi ei tule olemaan ikuinen,
älä siis murehdi, nauti, elä ja ole iloinen.