Maailma antaa ja ottaa.

Tämä maailma antaa
mutta niin paljon se myös ottaa.
Jokainen askel jonka jaksaa
raskain sydämin se täytyy takaisin maksaa.
Hymy, rakkaus ja onni
tiedä ei siinä ole koko potti,
elämään kuuluu myös tuska, menetys ja kipu
ja on aikoja jolloin tuntuu siltä ettei se koskaan lopu.
Viikatemiehen korjatessa ympärillämme satoaan
lattia hetkeksi altamme katoaa.
Ei kukaan voi valmistua sellaiseen
yöpöydältä vastattuun puheluun viimeiseen.
Vain sana, ja niin katoaa ikuisuus
mielen täyttää lohduton toivottomuus.
Seinät ympärillä kuin siivet valkeat
peilistä kuitenkin takaisin tuijottavat vain kasvot kalpeat.
Tyhjä on nyt katse
tuon pienen nauravan lapsen,
oi jos voisin hypätä takaisin eiliseen,
olisin päättänyt sen kaiken yhteen pitkään halaukseen.