Elämän liikennevalot

Kun järki jäätyy,
tie kahden lapsen suojatiellä hautaan päätyy,
suojatie valheellisen kuvan turvallisuudesta  luo,
ja näin taivaan isä sen ylittäville uuden kodin suo.
Vailla varjelusta ja suojelusta,
onko missään oikeastaan enää turvallista,
meistä jokainen tarvitsee joskus jonkun suuremman ohjausta ja kättä,
olisiko siis välillä parempi vain luovuttaa ja jättää tie ylittämättä.
Tie manalan ja maanpäällisen
on kulku lyhyt maailmassa ihmisen.
Katse oikeaan, katse vasempaan
ei pysäytä toista päin punaisia ajamaan.
Kerrotaan ei lapsen ole yksin turvallista,
mutta on meissä aikuisissakin perään katsomista.
Vikaa löytyy välillä kummastakin päästä
niin kuskista että kävelijästä.
Muistakaa siis ulkona aina olla valmiina eteenpäin katsomaan,
ettei risteyksessä elämän mitään pahaa pääsisi sattumaan,
kun autolla tai kävellen ulos lähdemme,
lupaammehan että toinen toisistamme huolta pidämme.