Muistan sinut
ja taas hetken
on raskas hengittää.
Lämmin savu täyttää keuhkot,
pidätän sitä hetken sisällä
ja huokaisen ulos
kaiken.
Taas hetkeen
en muista mitään.
Kaikki seinät voi pehmustaa,
ja kaikki peilit kääntää,
sillä aina löytyy joku reitti
- joku rako jostakin päivän kulmasta.
Vain unissa on elettävä
se mitä jäi elämättä
tai huulille,
totuus.
Vain unissa,
kunnes unista
tulee unia
unien sisällä,
päivistä öiden
ja öistä päivien
jos niin haluaa,
jos niin sattuu,
liikaa,
eikä ihan vielä
ole valmis
olemaan
menemään
taas onnellinen
taas rikki.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit