Illusia

Runoilija *Siivetön Enkeli*

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 27.11.2002
Viimeksi paikalla: 4.12.2020 9:59

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
2.8.1989

Kauan itseään etsinyt, vihdoin toisen löytänyt
 
Henkisesti hermolomalla
sun jälkeen oon vuosia.
Peiton alla alasti
kirjoitan susta lauluja.

Luulin periksi antaneeni
kirpputorikoppaan heittäneeni.
Mut sieltä löysin sut taas
muiden arpien joukosta.


Naamioiduit aluksi
en tuntenut sua sinuksi.
Esittelit itses onnelliseksi
en uskonut sitä todeksi

Pian hengitimme samaa ilmaa
pystyimme happiviikset poistamaan.
Kun postis mun luo ohjataan
luulen nousevani pohjalta

Älä luota harhaan
sun mieli tekee temppuja.
Valehtelet
ettet kuvittele juttuja.
Tarvisit hoitoo
väliintulon ja terapiaa.
Mut silti kuulet vaan
mitä sydän sanoo

Miten päästään
olohuoneesta makkariin?
on kiperin kysymys
varmaan vuosikymmeniin.

Kuka sen tietää
kuinka paljon sitä kestää.
Ei koskaan tee hyvää
mitään tunteita estää.

Kuinka paljon tunteita
voi yhteen katseeseen mahtua.
Siinä me taas sohvalla
jaetaan samaa naurua.

Älä luota harhaan
sun mieli tekee temppuja.
Valehtelet
ettet kuvittele juttuja.
Tarvisitte hoitoo
väliintuloa ja terapiaa
Mut silti kuulette vaan
mitä sydän haluaa.

Ei voi tietää
kauan tää kestää.
Mutta oot ainoo
kenen yhteyttä en osaa estää.

Onko tää vaan harhaa
Illusian temppuja.
Valehtele mulle
ettet tunne juttuja.
Jatketaanko hoitoo?
Sosiaalista saa apua.
Mistä voitais saada
annos todellisuudentajua.

Mut en haluu apua
janoan vain sinua
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Luin moneen kertaan ja mietin,  taitaa vanha suola janottaa. "Ei koskaan tee hyvää mitään tunteita estää." Totta totisesti, eläkää ja nauttikaa!
Voi kun se ois niin helppoa.. Ehkä pitää opetella elämään sen kanssa, että se rakkaus ei kuole koskaan
Niin, rakkaus ei kuole koskaan, mutta se voi muuttua ja haalistua pienemmäksi. En nyt tiedä, puhunko sinulle vai runominällesi, mutta tämä tuntui niin omakohtaiselta runolta ja siksi sanon, kokemuksen äänellä: Voi kun voisit keskittyä johonkin muuhun, tehdä tietoisen päätöksen, että et halua enää sitä enää, jos se satuttaa. Vaikeaa, mutta sen jälkeen, kun kaikesta pääsee yli, helpottaa. 
Jotkut runot tulee sisältä, jotkut mielikuvituksesta. Joskus niiden raja on häilyvä. Runossa ei osata varmaan siksi päästää irti, kun se ei satuta enää eikä vielä. Vai onko kipu sittenkin vain mielentila?
 

Käyttäjän kaikki runot