Nöyränä painan pääni alas
Kun joudun myöntämään
Ettei minusta ollutkaan siihen.
Luotit minuun
Ja annoit minulle ylpeänä takomasi Rautasiivet.
Olin niin otettu
Ja yritin niin kovasti oppia lentämään
Mutta miten minä
Pieni ja heikko
Siivetön enkeli
Jaksaisin nostaa nämä raskaat siivet
Ja nousta kanssasi ansaitsemiisi korkeuksiin?
En minä vain pystynyt siihen
Pelkällä tahdonvoimalla.
Vasta sitten
Kun näin pettyneet kasvosi
Ja pakotit minut luopumaan siivistäni
Kerroit ja ymmärsin
Kuinka kaikki olisi pitänyt tapahtua.
Taidan olla tuomittu ikuisesti olemaan
Siivetön enkeli
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
