Järven yllä silta hopeainen
hohtaa yössä, loistaa täysikuu.
Aalloilla soi sävel laulavainen
yli ulapan se kantautuu.
Poika nuori itkee lempeänsä,
laiturilla laulaa lauluaan.
Enää löytää ei voi sydämensä
onnellista kultasoittoaan.
Silti odottaa hän ikuisuuteen
vaipuu suvi-ilta hiljaisuuteen.
Miksi itkee poika kyyneleitä?
Koska ilot ovat ehtyneet.
Miksi kulje ei hän taivaan teitä?
Koska maahan painuu askeleet.
Miksi yöllä valvoo surumieli?
Koska silloin on hän vapaa vain.
Miksi sävelin soi kaipuun kieli?
Koska muuten soinnu ei se lain.
Lempi jäi siis suruun suven sylin,
poika yksin eksyi maailmaan.
Enää ei voi riemu kaunein, ylin,
raivaa tieltä hänen murheitaan.
Kuuluu vielä laulu satakielen,
laineet yhä hiljan keinuvat,
tuudittaen uupuneimman mielen,
surut, murheet pois ne kantavat.
Vaan ei unohda hän lempeänsä,
joka särki nuoren sydämensä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana teksti. Hyvää syntymäpäivää:)
Tässä Eino Leinokin mykistyisi, kyllä sen verti on dundeellista meininkiä. Vesamatti Loiria pitäisi saada huilunsa kanssa esittämään, miksipä ei sitä kitaristi-Peteriä kaveriksi.
Tässä kaunista kerrontaa, jossa kaihomieltä, lämpöä ja tunnelmaa. Sydänsurut ne ovat, jotka laittavat mielen kirjoittamaan. Erittäin kaunis.
Jep.
Tulee lähelle komeat riimit, vanha tuttava.
Liian lähelle kun itsellä voi olla tuo särkyminen lähellä. Tai, rehellisesti se on kyllä ajan kysymys.
Taidolla sinä yhä näitä teet, aniharvaan, mutta sitäkin hienommilla sanasiveltimen vedoilla.
Se on hieno, se on hiljainen, jopa levollinen, suruistaan huolimatta.
tässä on sellasta folklore ainesta. eikä vaan ainesta, kyl tää menee ainakin itellä kaikkien suodattimien läpi. eli hyvin se tuntuu sanansäilä siellä viuhuvan.
Aika sujuvasti kulkevat laulusi sanat loppusointuineen läpi tekstin. Hyvä. Yllätyin positiivisesti, kun tämän avasin ja luin.