Kaappikellon mietteitä

Ilta vaihtuu yöksi, seinäkello raksuttaa.. mittaa aikaa.
No, tehtävähän se tuokin on.Jospa tuo aikarauta, niin.... rautaahan
ne kellon sisukset ovat, olisivat inhimillisellä elävällä olennolla,
niin olisi se laittanut hanskat naulaan ajat päivät sitten,
sillä olisi tympääntynyt ainaiseen rattaan pyörittämiseen,
Ja kaiken lisäksi täytyi muistaa kahdesti tunnissa alkaa paukuttamaan
vasaroita seinustan metallisiin tappeihin.
Kellon lyömiseksi sitä sanotaan,,,,,tra-la-laa.

Kello löi jo viisi lapset herätkää.... kenenkähän
sanoittama tuo laulu olikaan, mutta kaunis kuin mikäkin.

Saipas juur keskellä yötäkin paukuteltua täyden satsin ääntä ilmoille,
vaan kaikkipa ovat niin sen karjahteluihin tottuneet etteivät kylkeäkään kääntäneet.

Jospa minä olisin tuo kaappikello, niin käskisin isännän vetää vieterin joka ilta,
niin olisi helpompi tuo keskiyön lyöntikin.Mutta kun ei , niin ei.
Jospa edes kerran viikossa sen homman hoitelis, niin ei tarviis laahata noita lyöntejä
niin halvatun hitaasti, aivan kuin henki loppuis ja viimesiä vetelis.
Siinä sitten tulevat minua tiirailemaan ja päivittelemään että: Jokos tuo kello on noin paljon.!
Jospa kerran sanoo paukautan täältä kaapin sisältä niille , että ETTENPÄIN ON ELÄVÄN MIELL.

.......ja ei muuta, kuin kävelemään >>>>>>