Neulatyyny

Runoilija Neulatyyny

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 24.3.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Oli kerran ihminen
joka nauroi kun oli iloinen
ja antoi itkun tulla kun se oli tullakseen.
Sitä ihmistä pelotti pimeässä, ja valoisassa se katseli silmät suurina kaikkea, mitä näki.
Se meni nallen viereen nukkumaan, ja rakasti ja vihasi omiaan kaikin voimin.
Aarteinaan se säilytti simpukankuorta ja linnunsulkaa.
Kun se suuttui tai innostui,
ei se välittänyt missä oltiin,
tai mitä muut sanoivat,
koska se ei vielä yrittänyt olla kukaan muu kuin oli.
Se ei vielä tiennyt, miten tukkoon menee,
kun pidättää itkuaan ja tärvelee ilonsa.


Sitä ihmistä minulla on ikävä.

 

Jouluilta

Tuuli puhaltaa valkoista puuteria kuistille

ja huoneen täyttää aattoillan odottava hiljaisuus

pienen nenän jälki painautuu eteisen ikkunaan

Pihan jäälyhdyissä on tuikkujen tanssiaiset ja vatsanpohjassa kihelmöivä jännitys

Pikkuneiti huomaa vielä äitiään muistuttaa:
"Minä tahdon sitten silittää niitä poroja"

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Suloisen Sydänlämmin.

Suloinen, kaunis runo.

 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
16.6.1991
Runojen lukumäärä: 
10