Se se tuli väärti ja tohisi,
ette siian pyynthin ja joutuin.
Mie siihen, ette elä sie pörrää, minun
häätyy reishun lähtiä.
Ei se käy laihin lähtiä pyytöjen perhän ko
vapriiki huutaa kuskaa.
Se kamraati tohisi siihen nokasthan, ette soon sille vapriikille yhtä koska, ko vettää väylää riitthan, se häätyy sillon lähtiä kalan perhään.
Se mie pruuasin viskoa klapia rathaassen,
ja tohissa,ette ei tuu mithään häätyy lähtiä
tiiseliä polthan, ko mennee möllösmaile koko touhu,
jos ei repunläppä leppase, tulleepi pankrotti
koko kommuuhniin.
Se siihen kitishen, ette on hyä mies vähälä pilassa ko ei ossaa räknätä asiaa oorniki hunteerinkhin, mennee kalahommakki ihan hänekshen.
Niinette kohen sole koskhaan!
Selite:
Kaveri on kala mies.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jahas, tässäpäs meänkieltä parhaimmillaan. Tämä on todellisen asiantuntijan teksti. Roppakaupalla kiitoksia!
Ajatuksella täytyi lukea, enkä silti ihan kaikkea ymmärtänyt. Liekö tämä sitä meänkieltä, vaiko ihan tavallista jänkhämurretta. mutta hauska on lukea. Tarina on muutenkin ihan elämänmakuinen, taitaa olla ihan muistista kirjoitettu.
En halua neuvoa mutta kerron vaan oman kokemukseni. Mie pidin vapriikkiani pystyssä yötä päivää, ei ollut aikaa siian pyyntiin, ei perheelle eikä mihinkään. Siitä huolimatta meni vapriikki persiilleen, sen mukana hermot, terveys, perhe ja siiat jäi pyytämättä. Näin jälkeenpäin on helppo tunnustaa että olinpa hölömö!