Joskus
tuntuu kuin kaipuuni koskettaisi
tyhjiä seiniä, kulkisin jonnekin
mitä ei koskaan ole ollutkaan.
Ei minulle, oikeasti.
Olkoonkin niin, että se joskus tapahtui,
sillä minä muistan vielä.
Minä muistan.
Ja yhä sen katseen vuoksi,
sen kosketuksen,
olisin minä valmis kaikesta luopumaan.
Ollakseni hetken se yksi ja ainoa,
se kaikista kaikkein, syy olemiseen. Elämään.
Ehkä minä muistan väärin,
ja kuitenkin minä tiedän.
Sen olemassaolon, minä tiedän.
Ja jokaisena päivänä minä kaipaan,
niin kipeästi minä kaipaan.
Selite:
Joskus voi kaivata lähellekin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
