En muista olleeni sylissäsi koskaan.
En muista että olisit silittänyt hiuksiani.
Piiskaa kyllä annoit, liiankin kanssa.
Se oli sitä vanhan ajan kasvatusta, johon
olit itsekin tottunut, ankarissa oloissa.
Et opettanut fillarin rengasta paikkaamaan.
Pää punaisena huusit kyllä
kun kumi meni puhki,
annoit sanojen viuhua - piiskankin.
Ei sinulla ollut kykyä käsitellä poikaa
jonka uhma syveni vuosi vuodelta
niin että iskujasi pelkäämättä
runnoin fillarilla milloin minkäkin kivetyksen yli.
Renkaan paikkaamisen niin kuin kaiken muunkin
jouduin itse opettelemaan aikuisena.
Kun uhmani vähitellen väistyi
ja elämä alkoi saada sijaa.
Minä mietin, että ehkä sinäkin joskus -
kun olin niin pieni etten muista -
sivelit poskeani karhealla sormella,
katsoit minuun, hymyilit?
Sanoit että olen mukava poika?
Mutta mitäpä siitä, sanoit tai olit sanomatta.
Rakastan sinua kuitenkin.
Vuodet ovat kuluneet, monet fillarinrenkaat
olen paikannut, omat ja pojan.
Enkä ole ollut täydellinen isä itsekään,
kaukana siitä.
En minä ole enää katkera,
olen saanut niin paljon.
Lahjoista suurimman, tämän kipeän ja
kauniin elämän.
Silitän päätäsi ja
sanon hiljaa.
Olet minulle rakas, isä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
*halaa*
Onneksi et ole katkera. Mutta kipeää tekee lukeakin tuota...ehkä se uhma juuri syntyi siitä, kun ei saanut sitä rakkautta, jota olisi pitänyt saada...liikuttava ja upea runo.
*halaa kanssa, kun ei osaa tämän runon edessä muuta*
Työkalutkin muuttuvat käytössä yhä enemmän omaan käteen sopivaksi.
Tänään olen ollut herkällä mielellä ja kyyneleet ovat kihonneet silmiin useaan otteeseen. Nyt ne valuvat valtoimenaan pitkin poskia tätä lukiessa, miltei ääneen itkien. Omaa isääni ikävöiden. Hieno runo.
Kyynel*
Koskettava runo, niin anteeksiantava.
Koskettava runo, tässä voi peilata omaakin elämäänsä... huoks...
Ihana runo anteeksiantavasta sydämestä.
Kunpa aina itsekkin osaisi unohtaa menneet ja antaa anteeksi, silloin oma sydän saisi rauhan.
Koskettaa syvältä ja kostuttaa silmäkulmat.
Äärettömän Hieno runo.
Tämä runo koskettaa todella syvältä. Näitä aikoja ajatellen tulee mieleeni lause: "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee."
Tosin kohtuus on kaikessa oltava.
Upea on runosi isällesi :-7
Viisautta kirjoittajassa..
Sivut