Sellaisina aamuina
kun meri ei puhu itsestään
eivätkä rannat
avarra ihmisissä tilaa läsnäololle
Hiljaisuus
on vain nimi vaienneille sanoille
ja jokainen kohtisuora katse toiseen
väkipakolla synnytetty yritys johonkin turhaan
kun muutakaan ei ole
Kun sanat
inflaation kärsineinä
ovat pysähtyneet,
notkahtaneet saranoiltaan
epäluuloista onttoutta kumahtelevaan syksyyn
Niitä jos jäät kuuntelemaan
et nousevan päivän hentoa kutsua
kuule
Keittiön pinnoilla
kosketuksestaan värisevää,
ikkunan luona kättäsi odottavaa
Et yöpakkasen kohmettaman
vaahteranlehden
arkaa liikahdusta kasteisessa maassa
Ja lähellä olevan kaukaisuuteen hukkaat
- - -
Runollinen kokeilu. Aamuyöllä kun ei saanut nukutuksi - jonkinlainen flunssa ehkä iskemässä päälle - eikä jaksanut mihinkään vaativaan keskittyä. Kokeilu vei sitten mennessään, lähti keriytymään auki, asettui sommitelmaksi. Puolipäivän aikaan viimeistelty, 12:51 julkaistu. Rivitystä muokattu 22.10.14
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi